Kädet ja jalat kutisevat. Ilmeisesti olen tullut jonkun ötökän syömäksi, vaikka en sitä eilen huomannut. Huomioni keskittyi siihen jättimäiseen yöperhosöttiäiseen, joka onnistui pääsemään makuuhuoneeseeni juuri ennen nukkumaanmenoa.
Siellä se piti kovaa hävittäjätyyppistä ääntä ja kimpoili seinästä toiseen kuin hallintansa menettänyt helikopteri. Olin siinä tilanteessa jälleen kiitollinen sängyn hyttysverkosta, se muodostaa turvasataman jonne voin syöksyä kaikkia pikkulentäviä isompia pakoon. Hävittäjä tuntui myös rauhoittuvan, kun sammutin valot.
Suihkuvettä hanasta soikkoon laskiessani (olen täällä sen verran mukavuudenhaluinen, että keitän vettä, jotta saan lämpimän suihkun) pitää olla tarkkana, koska veden mukana tulee melko usein pienen pienen pieniä punaisia matoja. Vähän isompia ruskeanmustia matoja kulkee toisinaan lattioilla. Muurahaisia myös, mutta onneksi nekin ovat vain yksittäisiä eivätkä koko talon valtaavaa joukkoa. Joskus pääsen ihaillen seuraamaan miten ne kuskaavat itsensä kokoisia kuolleita ötököitä paikasta toiseen.
Sitten on tietysti monentyyppiset hämähäkit ja muun muassa valkoiset hyttyset! Jälkimmäiset näyttävät eläviltä aaveilta, jotka varmuudella kantavat jotain vaarallista ja kivuliasta tautia. Mutta minulle on vakuutettu, että ne ovat harmittomia. Toisin kuin malariahyttyset, joita onneksi täällä Gitegassa ei tunnu lentelevän ollenkaan. Pääkaupungissa Bujumburassa niitä on kuulemma paljon enemmän, koska siellä on kuumempi ilmasto.
Tuoreita hedelmiä olen ensimmäisten viikkojen jälkeen välttänyt ostamasta, yhtäältä vatsavaivojen ehkäisemiseksi, toisaalta siksi, että ostamistani mangoista ja banaaneista paljastui valkoisia matoja. Onneksi olen suomalaisen vanhan talon ja sen itsepintaisten keittiökoisien viime vuosina koulima, joten näidenkin löytöjen jälkeen näin vain vähän painajaisia. Kun ei tarvitse pelätä torakoiden saapuvan yövieraaksi tilanne on luksus.
Tukea Suomesta pakolaisleireille
En tiedä, onkohan torakka- ja hyttystilanne toisenlainen niillä viidellä pakolaisleirillä, jotka sijaitsevat Burundin itä- ja pohjoisosissa. Näitä leirejä asuttavat kongolaiset, jotka pakenevat kotimaansa konfliktia. Suomen World Vision, ulkoministeriön tukemana, koordinoi projektia, joka toimii neljällä näistä leireistä. Pääsin juttusille Suomen rahoituksia koordinoivan Augustinin kanssa. Hän kertoi, että Suomen World Vision tukee leireillä muun muassa nuorten ammatillista koulutusta, koulutarvikkeiden hankintaa, lastensuojelua ja ilmastonmuutokseen liittyviin katastrofeihin varautumista.
Augustin kertoi haaveilevansa myös etäkursseista ja -tutkinnoista pakolaisleirien nuorille. Tarjolla olevat yliopistoapurahat ovat harvassa ja kilpailtuja, tänä vuonna vain yksi nuori oli onnistunut sellaisen ja menolipun leiriltä pois saamaan.
Kysyin toiveikkaasti, onko tilanne Kongossa ja leireillä menossa parempaan suuntaan, mutta Augustin kertoi että päinvastoin, ihmisiä saapuu leireille koko ajan lisää. Jo nyt tilanne on vaikea, oppikirjoja ja pulpetteja on joitain satoja kymmenille tuhansille oppilaille.
Tilanteen kaoottisuuden Kongon demokraattisessa tasavallassa vahvisti myös suomalainen Elina, jonka tapasin viime viikonloppuna Bujumburassa. Hän on muuttanut Burundiin neljä kuukautta sitten ja vastaa Fida Internationalin humanitäärisestä työstä DRC:ssä.
Elina kertoi, että DRC:n alueella toimii yli sata kapinallisryhmää. Kuten moni tietää, DRC:stä löytyy iso osa puhelinten akkuihin tarvittavista kaivannaisista, joten myös puhelinvalmistajat ovat sotkeutuneet tähän klassiseen luonnonvarakiroukseen, ja sitä kautta me kuluttajat. Kaikilla naapurimailla, Burundi mukaan lukien, on näppinsä pelissä ja intressejä hyötyä hauraan valtion rikkauksista.
Elina kertoi, että paitsi siviilejä myös avustustyöntekijöitä tapetaan Kongossa säännöllisesti. Niinpä hän ottaa ison riskin joka kerta kun matkustaa alueelle. Lisäksi matka on vaivalloinen: Bujumburasta DRC:n rajalle ajaisi alle tunnissa, mutta Elinan täytyy matkustaa lentokoneella Etiopian Addis Abeban kautta.
DRC:ssä Fida avustaa Suomen ulkoministeriön tuella pakolaisleireillä asuvia siviilejä ruuan ja kotitarvikkeiden hankinnassa. Lisäksi Fida ja kumppanit tarjoavat psykososiaalista tukea naisille, jotka ovat joutuneet raiskatuiksi, mikä on Elinan mukaan DRC:n kriisissä hyvin yleistä.
Puhuin puhelimessa myös Elinan kollegan Davidin kanssa, joka vastaa suomalaisten varoilla rahoitetuista hankkeista täällä Burundissa. David kertoi Fidan työskentelevän täällä kolmessa maakunnassa, muun muassa ympäristökasvatuksen, erityisopetuksen ja ravitsemuksen parissa. Mutta merkittävin painotus on varhaiskasvatuksessa, joka muuten olisi Burundissa vähäistä. David kertoi hallituksen seuraavan varhaiskasvatuksen toteutusta ja opetuksen laatua tarkasti, ja sen olleen tyytyväinen Fidan työhön alalla.
Suomalaisilla on World Visionin kautta myös kummilapsia Burundissa, Cankuzon alueella Tansanian rajalla. Siellä Suomen ja Saksan World Visionit tukevat lasten lukutaitoa, parempaa ravitsemusta ja yleistä hyvinvointia.
Banaaniolutta ja paikallista järjestötyötä
Nämä ovat tähän mennessä tietooni tulleet Suomi-yhteydet Burundissa, mutta jatkan selvittelyä. Lisäksi mieltäni lämmitti tutustua täysin kotimaisin voimin ja varoin käynnistettyyn järjestötoimintaan, kun viikonloppuna tapasin World Future Active -järjestön aktiiveja. WFA:n perustaja Idèsbard kavereineen vei minut ystävällisesti toiveestani maistelemaan paikallista banaaniolutta. Sitä valmistettiin eräällä katolisella kirkolla. Oli hyvää, vaikkei ulkomuoto niin antanut olettaa. Makeaa ilman lisättyä sokeria!
Samalla miehet kertoivat WFA:n toiminnasta: ohjelmassa on ollut muun muassa ympäristökasvatusta, koulutusta seksuaali- ja lisääntymisterveyteen liittyen sekä kiertotalouteen liittyvä hanke naisille: biojätteen kompostointia mullaksi. Aluksi järjestö keräsi varoja toimintaan lähipiiriltä ja burundilaiselta diasporalta, nyt tukijana on myös Ranskan suurlähetystö. Uusia kumppaneita etsitään aktiivisesti, sillä toiminta perustuu toistaiseksi suurelta osin vapaaehtoistyöhön.
Yhteneväisyyttä Ecofitextin toimintaan ja kiertotaloustiekarttatyöhön siis löytyy, ja Idèsbard kutsui minut panelistiksi heidän yrittäjyystapahtumaan tammikuussa. Seuraavana päivänä pääsin juttusille myös WFA:n viestintävastaava Régis’n kanssa. Kuulumisten ja kokemusten vaihtaminen viestintäkollegoiden kanssa on minulle aina iso ilo.
Siltoja ja umpikujia
Sain yhteyden World Future Activeen ex-kollegani, Suomen YK-liiton viestintäasiantuntija Elinan kautta, hän oli tutustunut Idèsbardiin ja kumppaneihin toukokuussa Nairobissa YK:n ympäristökonferenssissa. Tällaiset linkkaukset ja siltojen rakentaminen voivat olla erittäin arvokkaita. Kommunikaationi suomalaisten yksityisen sektorin kehitysrahoitustahojen kanssa on sen sijaan tuonut surkuhupaisasti mieleeni Jussi Valtosen Finlandia-palkitun He eivät tiedä mitä tekevät -romaanin ja sen amerikkalaisen päähenkilön kokemukset uusien kumppanuuksien edistämisestä suomalaisella yliopistolla.
Kun itse työskentelin joitain vuosia sitten Luonnonvarakeskuksessa maa- ja metsätalousministeriön rahoittamassa hankkeessa, jossa markkinoimme rahoituksia ravinnekierrätyksen yrityksille ja innovaatioille, johtavana ajatuksena oli että yhtäkään tiedustelijaa ei jätetä tyhjän päälle, vaan pyritään ohjaamaan eteenpäin sopivalle luukulle. Hankkeemme ohjausryhmän puheenjohtaja muistutti tästä jokaisessa kokouksessa. Tätä periaatetta ei selvästikään ole teroitettu Finnfundin tai Finnpartnershipin asiantuntijoille. Itse asiassa, kun viimein sain vastauksen, kävi ilmi että kummassakaan asiantuntijat eivät olleet edes vaivautuneet lukemaan viestiäni kunnolla. Samaan aikaan Finnfund mainostaa sivuillaan asiantuntijoidensa tarjoaman yritysneuvonnan olevan korkealaatuista.
Ecofitextillä olemme siis tällä erää hylkäämässä ajatuksen yhteistyöstä suomalaisten kanssa. Sen sijaan olemme uuden ruandalaisen yhteistyökumppanimme kautta löytäneet potentiaalisen, Saksan kehitysyhteistyöorganisaation sponsoroiman rahoitusinstrumentin. Jatkamme keskusteluja myös Hollannin suurlähetystön kanssa. Heidän asiantuntijansa saapui minua tapaamaan maanantaina, lomapäivältään, kuunteli tarkkaavaisesti ja teki muistiinpanoja.
Anna Burundissa 
Jätä kommentti